Tapahtuupa valtavasti!
Herranen aika sentään! Miten saan mahdutetuksi tähän postaukseen kaikki asiat, jotka tahtoisin kanssanne jakaa?! Laitetaanko yrittänyttä? No ei. Täältä pesee! Olen kertonut aiemmin tulevista keskolan kuvauksista. Nyt on palaveri ylihoitajan ja keskolan osastonhoitajan kanssa käyty ja olen hurjasti viisaampi kuvauskäytäntöjen suhteen. Keskustelu avasi silmiäni yksityisyyttä, hienovaraisuutta, surun käsittelyä, markkinointia ja tavoitettavuuttani koskien, enkä aiemmin tullut ajatelleeksi, kuinka valtavasti tähän työhön sisältyykään pelkän kuvaustyön lisäksi. Sovimme, että vastedes esimerkiksi jäähyväiskuvauksista ja siitä heränneistä tunteista kirjoittaessani päivämääriäkään ei mainita, eikä oikeastaan mitään itse varsinaiseen kuvaukseen liittyvää, elleivät vanhemmat niin jostakin syystä toivo. Blogini käsittelee tältä osin pelkästään ajatuksia, joita työ minussa herättää ja kuinka käsittelen niitä. On selvää, että kuvauksista kirjoitan aina mainitsematta asiakkaiden nimiä, mutta näiden kuvausten suhteen linja on huomattavasti tiukempi, varsin ymmärrettävistä syistä. Keskolaan tarjotaan kolmea eri maksullista kuvauspakettia (esitteen julkaisen, kunhan se on saatettu keskolassa esille), joista vanhemmat voivat valita oman vauvansa hoidon ja tilanteen kannalta sopivimman. Kaikki jäähyväiskuvaukset vauvan hoidon loppuessa ja sen jälkeen ovat maksuttomia, kuten alunpitäen oli tarkoitettukin. Kuvausrekvisiittaa en kanna keskolassa mukanani ollenkaan infektioriskien välttämiseksi ja maksullisissa kuvauspaketeissa vauvat kuvataan sairaalassa käytössä olevilla tekstiileillä tai ihokontaktissa vanhempiensa kanssa. Sovimme, että jäähyväiskuvauksessa kuvatut otokset tuhotaan kokonaan muutaman kuukauden kuluttua kuvauksesta ja kuvauksen yhteydessä kirjallisesti sovitaan, ettei niitä tulla käyttämään missään omassa projektissani koskaan, elleivät vanhemmat sitäkin erikseen toivo ja halua antaa "kasvoja" surulle. Lisäksi tähän kuvaukseen liittyen minun piti määritellä aika, jolloin kuvauksia voidaan varata, koska kuvausta edeltävät tapahtumat ovat monesti ennalta arvaamattomissa ja kuvauksen tarve voi olla esimerkiksi iltamyöhään, aamuaikaisella tai yöllä. Esitteet on hyväksytty hoitohenkilökunnan osalta ja ne odottavat tulostusta ja esillepanoa. Olen kuitenkin tämän viikon emännöinyt kotona sairastupaa ja ollut pois työelämästä, joten esitteiden toimittaminen viivästyy ensi viikon alkuun. Ilman minkään valtakunnan aasinsiltaa siirryn sujuvasti kokonaan toiseen kuvausaiheeseen, nimittäin mieleeni juolahti tarjota Turun Seudun Mameille mahdollisuutta osallistua vartin välein tehtäviin pop up-kuvauksiin, joka siis tarkoittaa, että kuvauksella on teema ja se on kertaluontoinen. Nyt kävikin niin, että kiinnostuneiden määrää Mamien Facebook-ryhmässä kartoittaessani halukkaiden osallistujien määrä on paisunut tällä hetkellä jo yli 160 äidin ja kiinnostuneita tulee mahdollisesti vielä lisää. Alustavasti järjestetään siis ainakin neljä kahdeksan tunnin kuvauspäivää, jossa ajat ovat vartin välein, jotta mahdollisimman moni halukas pääsee osallistumaan. Vauvakuvaukset lisääntyvät kevään aikana ja sen vuoksi tarkoitukseen tarjottava kuvauspäivien määrä on rajoitettu, mutta itsekin kyseisenä ryhmäläisenä tuntuu ihanalta tarjota tätä kuvausta juuri heille, muille turkulaisille mameille. Jään tässä nyt loppuillaksi raapimaan päätäni ja pähkäilemään kuvausteemoja ja tätä mieletöntä äitimäärää, joka kuvausta tuolla nyt huhuilee. Voi mahdoton! Suunnittelin käyväni tänään aikaisin nukkumaan, jotta jaksan huomenna reippaana puuhastella kaikkea ihanaa lasteni kanssa, mutta käyn siinä määrin ylikierroksilla, että uni tulee takuuvarmasti vasta seuraavan vuorokauden puolella. Perhepedissä minua odottaa ihana tyttäreni, joka sai tänään mittariin kokonaiset kahdeksan kuukautta! Tämänpäiväisen postaukseni päätänkin oman söpöläisen perinteeksi muodostuneeseen kuukausipotrettiin. Eikö olekin aivan ihana?!
Leppoisaa viikonloppua ihan jokaiselle! <3 Hanna