Mälsä sairastelupostaus

Aivan alussa tätä blogia suunnitellessani päätin linjata aihealueeni siten, että jätän sairastelupostaukset pois ja muunkin henkilökohtaisemman sisällön ja keskityn pääasiassa työstäni kirjoittamiseen ja positiivisten perhepostausten tuottamiseen. Nyt kuitenkin tämä kahden viikon sairastelujakso on verottanut töistäni niin suuren siivun, että hieman avaan tätä taustaa. Vuotava nenä, kipeä kurkku, yskänpuuskat, päivystyskäynnit, korkea kuume ja unettomat yöt. Siinä nopea kooste meidän perheemme kuluneesta kahdesta viikosta. Esikoista lukuunottamatta jokainen on sairastunut ärsyttävän sinnikääseen lentsuun, joka aina hieman helpottaessaan pamahtaa yllättäen taas päälle. Yhdellä lapsistani oli jo lääkekuurikin ja kaikista pienimmäisen kanssa käytiin Tyksissä adrenaliinimaskissa kurkunpääntulehduksen ja hengitysvaikeuksien vuoksi. Minulla puolestaan on ollut erittäin vaikea miesflunssa; Kuumetta ei ollut korkeaksi asti, mutta kaikki tekeminen tahtoi jäädä ja makasin velttona sohvan pohjalla ja tehokkaasti hyödynsin vauvan päikkäreitä kömpien saman peiton alle huilaamaan. Siellä me sitten olemme tuhisseet yhteistä flunssaa nenät vastatusten ja halinneet kurjaa oloa kovasti pois. Kaikille lienee selvää, että virusinfektiosta kärsivä vieras ihminen yhdessä vastasyntyneen vauvan kanssa ei ole mikään ihanteellisin, eikä turvallisinkaan kombo. Tästä syystä sekä viime-, että tällä viikolla Tyksissä kuvaukset on hoitanut Suvi. Kotikuvauksia on jouduttu perumaan ja se tuntuu minusta vähintään yhtä kurjalta, kuin asiakkaistakin, jotka odottivat kuvauspäivää. Toisilla ei ole kuvaustyylillä ja kuvien lopullisella ulkoasulla muita toiveita, kuin olla kauniita ja ammattitaitoisesti tehtyjä. Osa puolestaan varaa juuri tietyn kuvaajan omaleimaisen tyylin, taikka muun syyn vuoksi ja siitä syystä sijaisenkaan hommaaminen kuvauksiin ei ole niin yksinkertainen juttu ja harvemmin lyhyellä varoitusajalla sellaista onnistuisi saamaankaan. Tilanne on nyt siis se, että koen olevani täysin työkuntoinen oman jaksamiseni kannalta kuvaamaan ennalta sovittuja kuvauksia, joissa pääroolissa ei ole aivan pieni vauva. Ne, jotka kammoavat flunssapöpöjä, ilmoittavat halukkuudestaan siirtää kuvausta ja järjestän uuden ajan pikimmiten. Vauvojen kuvaaminen ei valitettavasti ihan vielä onnistu, joten Tyksiin pääsen sitten vasta ensi viikon maanantaina. Oletan, että saan nujerrettua tämän pöpön siihen mennessä. Sairauslomani aikana sain kuitenkin kotioloissa napattua ihanan Aidani perinteeksi muodostuneen kuukausipotretin mittariin tultua kymmenen kuukautta. Lopetan tämän viruksia sisältäneen blogipostaukseni tältä erää suloiseen kuvaan ja toivotan kaikille rauhallista iltaa ja yötä!

<3 Hanna